tYYPIN 1 DIABETES

Nykyisen käsityksen mukaan tyypin 1 diabetes on autoimmuunitauti, joka johtaa insuliinia tuottavien haiman beetasolujen tuhoutumiseen. Tyypin 1 diabeteksen kehittymiseen vaikuttavat sekä perinnöllinen alttius että ulkoiset ympäristötekijät. Perimä selittää 30-50 % tyypin 1 diabeteksen syistä. Huomattavaa on, että vastasairastuneista diabeetikkolapsista lähes 90 %:lla ei ole lähisuvussaan tyypin 1 diabetesta. Monissa maissa on havaittu lapsuusiän diabeteksen selvä ilmaantuvuuden nousu viime vuosikymmeninä. Tämä kertoo ympäristötekijöiden vaikutuksesta. Huomattavimmat epäillyt ympäristötekijät ovat virusinfektiot ja ravintotekijät kuten nitraatti ja nitriitti ja D-vitamiinin liian vähäinen saanti. Lehmänmaidon proteiinit ovat ensimmäisiä vieraita proteiineja, joita pieni lapsi saa suolistoonsa. On mahdollista, että lehmänmaidon proteiineille altistuminen imeväisiässä suurentaa diabetesriskiä aktivoimalla suoliston immuunijärjestelmää.


Diabetes on useasta eri syystä aiheutuva energia-aineenvaihdunnan häiriö, jolle on luonteenomaista pitkäaikaisesti koholla oleva verensokeri ja häiriöt hiilihydraatti-, rasva- ja proteiiniaineenvaihdunnassa. Tyypin 1 diabetes johtuu haiman tuottaman insuliinin puutteesta ja toteaminen perustuu oireisiin (virtsanerityksen lisääntyminen, jano, laihtuminen) ja verensokerin määrittämiseen sormenpää- tai laskimonäytteestä. Maailman terveysjärjestön (WHO, 1999) mukaan diabeteksen diagnoosirajana pidetään verinesteen (eli plasman) sokeripitoisuutta yli 7.0mmol/l tai kokoveren sokeripitoisuutta yli 6.1mmol/l, kun mittaukset on tehty paastoarvoina. Tarvittaessa tehdään kahden tunnin sokerirasituskoe. Toistaiseksi tyypin 1 diabeteksen syitä ei tunneta tarkasti ja sen vuoksi ei ole olemassa keinoa ehkäistä sen puhkeamista.

 

Alku | International site